Ahmadabad	27.1.1999

	Voi LUAJA. tälläseen mestaan sitä on ihminen ittensä tunkenu!
Lennettiin aamulla (klo 6:00) Delhistä 1.5 tuntii lounaaseen. Viime yö meni
kauniisti sanottuna reisille. Kävin nukkumaan about 8:lta, kun oli tuo heratys
circa 4:00. Nooh. Kaheltatoist avippas kaverin pystyy ja laitto ihmettelemä
maailman menoo. Eli ei tullu nukahettuu ennen ku kello soida rämis.
3:45 varmuuden vuoks, että kerkee. 

	Matkahan sujui ihan OK. Vastapäässä vaan odotti suurehko
navetan oloinen lentoterminaali. "Ahmadabad International AIrport" ja suluissa
"Domestic". Varmaan jos tänne joku yrittäs ulkolaisella koneella sunnistaa,
niin varmuuden vuoksi ampusivat alas. Että näin.

	Siitä sitten matkaa jatkamaan vuokra-autolla hotellia kohden. Auton
vuokrahintaan kuluu tietenkin ajaja, joka ilmeisesti ei nuku syö eikä
kuuntele muutenkaan kehon tarpeita. Slummin oloisen kaupungin keskeltä
löytyy kuin löytyykin hotelli. Holiday Inn. Siitä vaan respaan juosten ja
ilmoitusluontoisesti aloin sanella. "Minulla on huone varattuna nimella S-K.."
"NOKIA!" - huudahtaa virkailija. Niinpä. Sieltähän sitä. Kun kuuli äijä,
että ihan luottokortilla meinasin maksella, niin upgradesi silmät säihkyen
söörin Luxus huoneistoon. Takaa hiipi kaveri, varasti laukut ja hihkui
mennessään: "Folou mii söör!"

	Luxushuoneiston ovi sitten löytyi ilman suurempia seikkailuja ja
oven takanta noin 20 neliön ränsistynyt makuuhuone. Kyypparille Rupiat
rukkaseen, ja eiku tutustumaan uuteen asuntoon. Aah - verhon takaa avautui
loistava näköala mille-vitun-kangesille-lienee. Muuten ihan jees, mutta oli
unohtunu inkkareilta laittaa vettä kyseiseeen kummajaiseen. Paskalla kykkiviä
inkkareita oli ripoteltu oletetulle rannalle sitäkin reilummin. Onneksi ei
ollu kankkunen. Ois voinu lämpimät purjot karata masusta. Onneks toisen
ikkunan takaa paljastui hurmaava naköala tiiliseinään. Ei ainakaan oksettanu.
Niin ja siitä kankkusesta: Pitäisi kaydä jossain virastossa hakemassa
alkoholilisenssi, että pääsis naukkailemaan. Tunti aikaa, kaksi kaavaketta
ja sata Rupiaa, noin 12 markkaa, ja saat ostaa kaksi pulloa viiniä tai
20 tölkkiä kaljaa kuukaudessa. Olkoon.

	Loppupäivä onkin mennyt työasemalla. Koneita on näpelöity.
Välillä kaytii lunssilla. "Saisinko sellaisen lapsille ja naisille tehdyn
miedomman annopksen, kun eihän minusta ole vastusta intiaanikarjuille
tuossa mausteen syönnissä?" Kyllähän meilläpäin ruokaan laitetaan maustetta,
täällä mausteeseen, mielellään tulisinta chiliä, ripotellaan varovasti ruokaa.
Aivan.  Ei oo ees tulista. Huvikseni vaan luultavasti paskannan tulta ja
tulikivee. Vittu.

	Alkaa pikkuhiljaa tulla panttivankifiilis. Meidän matolaatikko fuduttaa
mainiosti, mutta eihän täältä päästä veke, ennen kuin asiakas on konffannu
oman gesmiverkkonsa edes about kondikseen.

No mihinkas tässä valmiissa maailmassa kiire oliskaa. Kuitenkaa  ei juoksemalla
karkuun pääse tarpeeks nopeesti, jos alkaa reilun miljardni intialaisen paskat
vyörymää perässa. Eli alankin vältellä katutasoa.

	Eipä tässä työmaassa ole mitään valittamista. Hissipojat ja kaikki ison
maailman malliin. Toinen kädetön, oikea käsi tuntuu puuttuvan ja toinen
silmätön, vasemmassa silmakuopassa ilmeisesti keitetty silmä, kun oli tuo
ulkonäkö maitomainen. Ihmettelen vaan, kuinka kuppasia on sitten sellaiset
ihmiset, jotka eivät saa minkäänlaista työtä? Niitäkin löytyy varmaan kymmeniä
miljoonia, vaikka kaikill akadunlakaisijoilla ja taksikuskeillakin on assari
tai oppipoika mukana kikkailemassa.

	Päätän raporttini täältä sinne tähän.			-Tas-